Linkola aina paikalla.Hauska juttu: Antti Tuuri kertoi retkeilleensä Erno Paasilinnan (kuollut) kanssa Lapissa. Olivat päässeet sitten puheisiin lapinmiehen kanssa Timo Mukasta, josta Erno on kirjoittanut elämäkerran. Lapinmies oli sen verta teeveetä katsellut, että sanoi aina Mukasta puhuttaessa että Timo T.A. Mukka.
Toinen hauska juttu: Antti Tuuri kertoi myös tämän. Presidentti Ahtisaari teki ahkeraan maakuntamatkoja. Ja nyt oli vuorossa Pohjanmaa. Junaan mukaan kutsuttiin Antti Tuuri, Hannu Mäkelä ja Erno Paasilinna. Kirjailijat hyppäsivät junaan Tampereella. Erno oli innostunut presidenttipariskunnalle puhumaan niin, että ei muut ehtineet lyhyen junamatkan aikana sanomaan juuri mitään. Esityksensä kuluessa oli Erno innoissaan läpsäyttänyt vieressä istuvaa Eeva Ahtisaarta useamman kerran polville. Seinäjoella kirjailijat hyppäsivät pois junasta.
Kolmas hauska tapahtumaketju: Kjell Westö oli siellä tolpan takana kirjoittamassa nimmareitaan ja jono oli pitkä. Vastapäätä Akateemisen lavalla istui Matti Klinge, jota aloin ajankulukseni siinä kuunnella. Siihen viereeni tuli keppi kädessä Pekka Tarkka. Pekkaa tuli tervehtimään joku tamperelainen nuorimies urheilupusero päällä. Puhui jostain hiekkamontuista Ylöjärvelle päin joita ei ole maisemoitu. Nyt vasta käsitin, että Tarkkakin oli tamperelaisia, itse olen Parkanosta. Tamperelaismies kysyi Tarkalta, että mihinkä kaupunkiosa jengiin hän kuului. Tarkka vastasi, ettei hän kuulunut oikein mihinkään, koska hän oli papin poika. Sanoin Tarkalle, että Salama oli täällä viime vuonna ja viittasin hänen Salama-elämäkertaansa. Yritin jotenkin sanoa, että se Salama-kirja on avantgardistinen, vaikka en tiedä mitä se sana tarkoittaa. Akateemisen standille tuli se saksalaistunut nainen, joka kirjoittaa sotamuistoista. Kerroin tapauksesta Pekalle. Pekka kysyi, että mikä sen nimi on, katsoin standin seinästä ja sanoin, että sen sukunimi on saksalainen, koska se on avioitunut siellä. Pekka kuiskasi korvaani: "Hyvännäköinen nainen", lähti heilautti keppiään ja sanoi, että oli hauska tutustua. Tamperelaismies kysyi, että tunsinko minä tuota Tarkkaa. Sanoin, että en ja kerroin, että hän on tehnyt hyvän Salama-elämäkerran joskus 70-luvulla. Jostain syystä aloin kertoa tamperelaismiehelle Linnasta ja Päätalosta ja Linnan ystävyydestä Veikko Sinisaloon, joka oli seitsemän vuotta nuorempi kuin Väinö ja vieraili aina silloin tällöin Väinön kotona. Nuorimie sanoi, että jos Tampereella päin liikun, niin Linnan ja Sinisalon haudat löytyvät heti hautausmaan portilta. Hän kertoi myös kuinka valtavasti Sinisalon hautajaisissa oli ollut väkeä.
